Kymmenen vuotta seuratoimijana

Kuva: Seija Rahkonen ja Jussi Litja antavat hopeisen seuramerkin Satu Niemiselle

Vapaaehtoistoiminta on ollut FC Halikon toiminnan perusta alusta alkaen ja on sitä vahvasti vielä tänäkin päivänä. Maaliskuun 1. päivänä seura täytti kaksikymmentä vuotta ja on kasvanut vanhempien perustamasta pienestä paikallisesta "kyläseurasta" varteenotettavaksi jalkapallo- ja futsalseuraksi. Vapaaehtoiset toimijat pyörittävät joukkueiden toimintaa valmentajina, joukkueenjohtajina, rahastonhoitajina, huoltajina sekä kioski- ja varustevastaavina. Näiden isien ja äitien työpanoksella mahdollistetaan joukkueen toiminta viikosta ja vuodesta toiseen. Koko seuran taustalla toimii myös joukko vapaaehtoisia, jotka hoitavat erilaisia seuran toimintoja.

Seuratoimijan merkki on tarkoitettu Suomen Palloliittoon kuuluvien seurojen jalkapalloilun parissa toimineille vapaaehtoistyöntekijöille ja muille toimijoille. Seuratoimijan merkin saaminen edellyttää säännöllisesti toistuvaa työskentelyä seuran hyväksi. Maaliskuussa jaettiin Palloliiton hopeinen ansiomerkki kaikkiaan yhdeksälle seuratoimijalle, jotka ovat olleet kymmenen vuotta FC Halikon seuratoimijoina.

Hopeisen seuratoimijamerkin saivat Ulla Hellgren, Matti Hellgren, Seija Lang, Satu Nieminen, Irmeli Ojanto, Antti Saarinen, Reijo Salokannel, Satu Savikko ja Toni Stenholm

Hopeisen ansiomerkin saanut Satu Nieminen kertoo vuosistaan seuratoimijana:

Omat lapsethan minutkin jalkapallon pariin toivat yli toistakymmentä vuotta sitten, lienee aika yleinen tapa :) Parhaimmillaan kaikkien kolmen lapsen harrastaessa jalkapalloa ja itse toimiessa aktiivisesti toimihenkilönä, jalkapallo ja seuratoiminta täyttivät kyllä aika lailla kaiken vapaa-ajan. Joukkueenjohtaja oli pääasiassa roolini, ensin esikoispoikani joukkueessa ja sen jälkeen kuopustyttäreni joukkueessa. Keskimmäisen lapseni eli vanhemman tyttäreni joukkueessa en toiminut virallisesti toimihenkilönä, mutta sielläkin olin parilla turnausreissulla mukana huoltajana, ja omat kioskivuoroni hoidin sielläkin, tietenkin.

Rahastonhoitajan työt tulivat myös tutuiksi, samoin varuste- ja kioskivastaavan hommat, ne menivät siinä jojoilun ohessa. Ja kyllähän sitä lusikkansa piti välillä työntää valmennuspuolenkin asioihin, mielipiteitä riitti, kun oli vuosia ollut toiminnassa mukana :) Johtokuntaankin jossain vaiheessa pyydettiin, ensin varajäseneksi ja sitten varsinaiseksi jäseneksi.

Vuodet ovat vierineet kuin huomaamatta, ja vaikka kuopuksenikin osalta jalkapallo sai viime vuonna väistyä muiden harrasteiden tieltä, niin itse en osaa päästää irti, ainakaan vielä. Johtokunnan kokoukset kutsuvat lähes kuukausittain, ja mukava on myös välillä turista viimeisimmän joukkueeni nykyisten toimihenkilöiden tai muiden tutuiksi tulleiden seuratoimijoiden kanssa,

Vuosista on kasapäin mukavia muistoja, päällimmäisenä ehkä monet turnausreissut Suomessa, ja myös Ruotsissa tuli käytyä. Kotiturnaukset olivat aina koko joukkueen yhteisiä ponnistuksia, joihin ensin ei meinannut tarpeeksi löytyä talkooväkeä, mutta lopulta paikalla olivat "kaikki". Espanjan futisleirille lähdimme vanhemman tyttäreni joukkueen mukana koko perhe reissuun! Pelikenttien laidalla on tullut koettua monet ilot ja surut sekä jännitysnäytelmät. Todellista hurmoshenkeä muistan eläneeni monet kerrat futsalpelien viime minuuteilla, jolloin kaikki oli vielä mahdollista.

Turnausten ja pelien lisäksi joukkueiden kanssa tuli tehtyä monenlaista: kauden päätöksiä, risteilyjä, pikkujouluja, leffailtoja, keilailua, futisgolfia, kaupunkisotaa, uintireissuja, leireilyä Eerikkilässä...Käytiin myös katsomassa Veikkausliigan pelejä, naisten EM-futista, futsalin Suomi-Unkari maaottelua, ja myös Helsingissä pelattua Arsenal - Manchester City huippumatsia!

Vuodet FC Halikon seuratoimijana ovat antaneet minulle todella paljon. Olen tutustunut moniin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. Jalkapallon kautta omien lasteni kavereiden vanhemmatkin tulivat aikanaan helposti tutuiksi. Upeat muistot säilyvät ikuisesti. Yhtäkään peliminuuttia en vaihtaisi pois.